Mikko Aaltonen Tervetuloa blogilleni, jolla on tarkoitus kirjoittaa ja keskustella! Blogi tarjoaa mahdollisuuden kaksisuuntaiseen tiedonvaihtoon.

Valmiina uuteen pankkitukeen

 

Veronmaksajien
pitää pelastaa pankkijärjestelmä, mutta ei pankkien omistajia.

Sekä rahamarkkinat että ekonomistit alkavat olla jotakuinkin yhtä mieltä siitä,
että Kreikka on maksukyvytön. Saksassa jopa ministerit ja keskuspankkiirit ovat
valmiita lopettamaan veronmaksajien rahojen kaivoon heittämisen ja päästämään
Kreikan velkasaneeraukseen.

Koko kriisin ajan väärässä olleet populistiset eurointoilijat ja
komission todellisuudesta irtaantuneet virkamiehet kiirehtivät toki edelleen,
että vielä pitäisi nopeasti polttaa muutama sata miljardia eurokansalaisten
varallisuutta. Heitä ideologia estää tunnustamasta faktoja, jotka muut näkevät
selkeästi.

Suomessa voisimme vaihteeksi ihan kiittääkin valtiovarainministeri
Jutta
Urpilaista
, joka on edes yrittänyt kovasta julkisesta
painostuksesta huolimatta puolustaa rahojamme. Päättäväistä taistelua ei tee
vähäpätöisemmäksi se, että tiukka linja johtuu perussuomalaisten pelosta.
Taustalla on kuitenkin mitä todennäköisemmin oikea analyysi Kreikan
tilanteesta.

Vaikka Kreikan tekohengitys jatkuisi vielä yhden tukipaketin
verran, tulee kylmä talvi väistämättä vastaan. Silloin joudutaan tekemään kovat
päätökset Kreikan velkapapereihin sijoittaneiden pankkien pelastamisesta. Ne
päätökset, jotka olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin.

Rahalle kuuluu myös valtaa

Pankkijärjestelmä on pakko pelastaa vaikkapa yhteisillä rahoilla,
koska sen romahtaminen aiheuttaisi liian suuret ongelmat koko
maailmantalouteen. Pankkijärjestelmän halvaantuminen olisi paljon suurempi asia
kuin Kreikan maksukyvyttömyys.

Sen sijaan pankkien omistajia meidän rahoilla ei pidä pelastaa.
Valtion rahalla pitää olla yrityksissä samat oikeudet kuin muidenkin rahoilla.
Jos valtio sijoittaa rahaa pankkien pääomittamiseen, pitää tuolle rahalle saada
vastine. Eli siis omistusta. Uusi pääoma pienentää luonnollisesti entisten
omistajien omistusosuutta.

Pankin pääomatarve sanelee lopulta, kuinka paljon vanhojen
omistajien osuus pienenee. Jos pankki on hoitanut asiansa hyvin, säilyy vanha
omistus entisellään. Jos pankki taas on ottanut kohtuuttomia riskejä, kärsivät
omistajat.

Valtion tehtävä ei ole tietenkään jäädä pankkien omistajaksi, vaan
omistukset tulisi myydä taloustilanteen salliessa. Näin asioiden pitäisi
markkinataloudessa toimia. Näin asiat tuskin kuitenkaan tulevat menemään.

Ilmaista rahaa jaossa halukkaille

Pankit tulevat todennäköisesti saamaan veronmaksajien rahat ihan
ilman vastiketta. Euroopan keskuspankin johto on jo ilmoittanut, että EKP tulee
turvaamaan pankkien maksuvalmiuden. Näinhän keskuspankin täytyy toki
markkinoita rauhoitellakin.

Näin keskuspankki myös tulee tekemään. Eikä se tarkoita
sijoituksia, joiden vastikkeeksi keskuspankki saisi äänivaltaa.

EKP:n ranskalainen nykyjohto on puolustanut heikosti
veronmaksajaa. Ennen kriisiä EKP ei ymmärtänyt liiallisen velkaantumisen ja
pankkien holtittoman luotonannon riskejä. Kriisin aikana EKP:n johdon arviot
ovat menneet systemaattisesti pieleen. Ja sama linja näyttää jatkuvan loppuun
asti. Ei ihme, että EKP:n saksalainen johtokunnan jäsen tyhjensi työpöytänsä.

Mutta veronmaksaja tulee tukemaan pankkien omistajia muutenkin
kuin EKP:n kautta. Tuoreimmassa Talouselämä-lehdessä on mainio
artikkeli siitä, miten eurojohtajat haluvat väliaikaisen vakausvälineen ERVV:n
jatkossa pääomittavan pankkeja. ERVV:n halutaan hylkäävän nykyisen vaatimuksen
yksimielisestä päätöstavasta. Ehdotuksen mukaan käyttöön otettaisiin enemmistöpäätösmalli.
Näin suuret maat voisivat päättää meidän puolestamme, että suomalainen
veronmaksaja alkaa tukea esimerkiksi ranskalaista pankkia.

Tätä asiaa poliittiset päättäjämme eivät ole vastustaneet samalla
ponnekkuudella mitä ovat osoittaneet vakuuskiistassa. Syytä olisi, sillä
pankkien tukemisessa suomalaisille veronmaksajille voi tulla vielä suuremmat
vastuut kuin Kreikan tukemisessa.

Siksi nyt pitäisi käydä ankara keskustelu siitä, kuka tukee
minkäkin maan pankkeja ja millä ehdoilla tuki annetaan. Toivottavasti Jutta
pitää puoltamme tässäkin asiassa (TalSan Pennanen,13.9.11).

Niinpä niin. Pankkien omistajat ovat usein ns. piensijoittajia ja
yhteisösijoittajia. Esim. monet piensijoittajat ovat pienillä säästöillään
pankin osakkeita ostaneet, kun talletustileillä ei oikein ole mahdollista saada
säästöjään turvaan inflaatiolta. Nämäkö nyt sitten ovat niitä tahoja jotka
eivät yhteiskunnan suojelua tarvitse. Tässä esimerkki Nordean omistuksesta,
joka ei välttämättä ole hyvä esimerkkitapaus:

Suurimmat rekisteröidyt osakkeenomistajat, tilanne 31.12.2010:

  1. Sampo Oyj 20,6 % 2. Ruotsin valtio 19,9 % 3. Nordea Fonden 3,9 % 4. Swedbank Robur Funds 3,0 %, Ruotsi 5. AMF Insurance and Funds 1,9 %

Omistusrakenne maittain (kesäkuu 2010):

1. Suomalaiset yhteisöt 25 %. 2. Ruotsin valtio 20 % 3. Ruotsalaiset yhteisöt 19 % 4. Kansainväliset sijoittajat 17 % 3. Suomalaiset yksityishenkilöt 6 % 4. Tanskalaiset yhteisöt 5 % 5. Tanskalaiset yksityishenkilöt 3 % 6. Ruotsalaiset yksityishenkilöt 2 % (Wikip.)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

K Veikko

Pankkien jälkeen romahdusvuorossa ovat eläkevakuutusyhtiöt.

Millä tavalla itse "pääomittaisit" nämä instituutiot?

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Kiitos kommentista, mutta työssäni olen soveltanut alaisilleni periaatetta, että jos neuovoa tulee kysymään, niin on syytä olla ensin oma näkemys neuvon vastauksesta. Sillä tavalla olluhyvä edetä ja alaiset kehittyvät siinä ohessa myös. Vähän samantapaista ystävällisesti esittäisin tässäkin tapauksessa. Sitten voisimme jatkaa pohdintaa kaikessa ystävyydessä.

t. Mikko Aaltonen

Käyttäjän ylepola kuva
Sakari "Ykä" Lepola

Olipa hyvä vastaus, Mikko. Siitä pointsit Sinulle. Olen saanut toisenlaisen mutta vastaavantyyppisen vastauksen omalta pomoltani aikoinaan hyvin nuorena esimiehenä: "Jos et itse ymmärrä tällaista asiaa niin mitä ihmettä minä Sinulla teen? Sitä varten minä olen ottanut alaisia itselleni että he ratkaisisivat tällaiset pikkuongelmat" oli aikoinaan johtajatason vastaus nuorelle päällikölle. Asiaa en muista mutta opikseni otin.

Mikko Kärnä

Sinällään hyvä tuoda tätä asiaa esille, mutta naurettavaa esittää Risto Pennasen taloussanomien kolumni näin.

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2011/09/13/v...

Laita lähteet selkeästi esille, tuollainen yhden kappaleen jälkeen suluissa oleva tal. sanom. ei kerro yhtään mitään. Se muuten lyhennetäänkin käsittääkseni että TalSa. Kiitos. Muutenkin kannattaa hieman harjoitella blogin asettelua; nyt ei näytä hyvältä.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Tein tällaisen ratkaisun, kun en saanut sosiaalisessa mediassa näkemystäni keskusteluun. On se myös minun mielestäni varsin erikoinen ja puutteita voi olla asettelusa, mutta asettelu on Uuden Suomen automaation. Huomasin kyllä erikoiset harvennukset, mutta arvelin niiden häviävän esikatselun jälkeen, mutta ei. On sekin totta, että lainaus tulisi olla tarkempi. hyvä kun kommentoit. Koetan onnistuuko korjaukset.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Noniin..nyt kun on asiantuntijakin mukana niin pitääpä kysyä..Voidaanko tässä joutua pääomittamaan EKP:tä?

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Sama vastaus kuin mitä oli edellä. Ehdota omaa näkemystäsi, please, ja perustele kantaasi, niin sitten voimme alkaa pohtimaan sulassa sovussa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Selvä..lähdetään sitten näin liikenteeseen. Keskuspankkia ei tarvitse pääomittaa koska se on valuutan liikkeellelaskija.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Vanha sanontatapa: Kun itse kysyy ja itse vastaa on aina oikeassa.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Valtioiden suora rahoittaminen on EKP:ltä ja euromaiden omilta keskuspankeilta EU:n sääntöjen (Lissabonin sopimus, artikla 123) mukaan yksiselitteisesti kiellettyä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Noniin..ollaan eri aiheessa. Nyt oli aiheena EKP:n pääomittaminen..ei se miten EKP saa ja ei saa pääomittaa. Vaan että pitääkö valtioden pääomittaa EKP:tä?

Tuo artikla aiheuttaa valtioiden velkaantumisen...melko typerä sinänsä.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Ei ole eri asia. Kun ei voi pääomittaa niin ei tarvita varojakaan. Jos voitaisiin pääomittaa surutta niin se olisi mieleinen ns. ongelmamaille, mutta se automaatti olisi ennemmin tai myöhemmin tiensä päässä.

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Euroopan unionin komissio aikoo esitellä lähiaikoina vaihtoehdot euroalueen yhteisten velkakirjojen eli niin sanottujen eurobondien käyttöönotosta. Eurobondit tarkoittavat euromaiden yhteisvastuuta toistensa veloista. Bondit ovat valtioiden velkakirjoja joita kukin maa laskee liikkeelle tiettyyn rajaan saakka. Jäsenmaan velan noustessa 60 prosenttiin bkt:sta saa kyseinen maa laskea enää punaisia maakohtaisia velkakirjoja. Niillä velkakirjoilla olisi jäsenmaiden yhteistakaus. Pankkien jälleenrahoituksen vakuudeksi hyväksyttäisiin vain sinisiä eurobondeja. Punaisia maakohtaisia eurobondeja halussaan olevilta pankeilta edellytettäisiin korkeampaa vakavaraisuutta jne. Kyseessä olisi selvä askel jäsenmaiden yhteisvastuuseen vaikka jo nyt jäsenmaat ovat yhteisvastuussa toistensa veloista. Näissä suunnitelmissa on suuria ongelmia vielä eivätkä ne toteudu vielä ainakaan vähään aikaan.

Eurobondia pidetään mm. askeleena kohti liittovaltiota. Ei paha skenaario?

Käyttäjän aaltmi kuva
Mikko Aaltonen

Vielä siitä, että (aiemman kommentoijan kommentti) voidaanko joutua tukemaan EKP:tä ja vähän muustakin:

Euroopan keskuspankki EKP on ryhtynyt ostamaan markkinoilta velkaongelmaisten valtioiden, kuten Kreikan ja Italian, velkakirjoja. Ostoilla tuetaan velkakirjojen markkinahintoja.

EKP:n toiminta on Euroopassa epätavallista, eikä siihen ole luotu säännöstöä. Epäselvä tilanne tulisi ratkaista kehittyneen keskuspankkitoiminnan esikuvien mukaisesti.

EKP:n toimintaa on perusteltu sillä, että velkakirjojen ostamisen riskit ovat vähäiset. Keskusteluissa on myös vedottu toiminnan poikkeuksellisuuteen ja keskuspankin itsenäisyyteen.
On kuitenkin ilmeistä, että poikkeustoimesta on muodostumassa talouskriisin hallinnan keskeinen väline. Lisäksi keskuspankin itsenäisyys ei koske poikkeustoimia. Rahapoliittista mandaattiaan keskuspankki on jäävi laajentamaan omilla tulkinnoillaan. Tulkinnan jäävitön antaja on kansallinen parlamentti, Suomessa eduskunta.
Mikäli velkapapereiden ostoihin liittyvät riskit realisoituvat ja ylittävät keskuspankin oman kantokyvyn, veronmaksajat joutuvat lisäämään keskuspankin pääomia. Keskuspankki ei voi omavaltaisesti turvautua toimiin, joiden riskit tulevat veronmaksajien kannettavaksi, vaan se joutuu hakemaan toimivallan kansalliselta parlamentilta.

Veronmaksajilta kerätyistä varoista muodostuu kunkin kansallisvaltion oma pääoma, jonka kokoamisesta ja kohdentamisesta päättävät kansalliset parlamentit. Tätä pääomaa hallinnoivat kansalliset valtiovarainministeriöt.

Keskuspankin ja valtiovarainministeriön kehittyneessä työnjaossa keskuspankki huolehtii luottolaitosten maksuvalmiudesta, kun taas parlamentti huolehtii tarvittaessa luottolaitosten maksukyvystä eli omien pääomien riittävyydestä.

EKP:ltä tällainen luontainen vastapuoli – eräänlainen Euroopan valtiovarainministeriö – puuttuu. Puutteesta huolimatta nykyinenkin Euroopan keskuspankkijärjestelmä voidaan saada toimimaan kehittyneen järjestelmän tavoin.

EKP tukee ongelmamaiden joukkovelkakirjalainojen markkinahintoja kansallisten keskuspankkien välityksellä.
Kun esimerkiksi Suomen Pankki havaitsee tukevansa ongelmamaiden joukkovelkakirjoja tavalla, johon sen oma riskinkantokyky ei riitä, sen tulisi heti ilmoittaa asiasta valtiovarainministeriölle ja pankkivaltuuskunnalle. Suomen Pankin pitäisi myös hakea viime kädessä eduskunnalta tappiontakaus, joka kattaisi sen mahdolliset riskit.

Keskeistä on havaita, että ongelmamaan velkakirja päätyy Suomen Pankin omistukseen vain pankin omalla ostopäätöksellä. Siksi ostopäätökseen liittyvät vastuusuhteet pitää selventää ja niitä tulee hallinnoida hyvin.
Tappiontakausten käsittelyn ansiosta veronmaksajien varojen altistaminen siirtyisi asianmukaisen toimielimen, eduskunnan, päätettäväksi. Jos eduskunta pitäisi ongelmamaiden velkakirjojen ostamista Euroopan luotolaitostoiminnan maksukyvyn kannalta aiheellisena, se voisi myöntää tappiontakauksen.

Jos takausta ei myönnettäisi, Suomen Pankki ei voisi osallistua velkakirjalainojen ostoon, ellei se pystyisi itse kantamaan lainoista koituvaa riskiä. Tätä menettelyä käyttäen eduskunta voisi rajata keskuspankkijärjestelmästä Suomelle koituvat vastuut haluamalleen tasolle.

Edellä kuvailtua menettelyä käytetään muun muassa Yhdysvalloissa, jossa finanssikriisiä on ratkottu keskuspankin ja valtiovarainministeriön tiiviissä vuorovaikutuksessa. Yhdysvaltain keskuspankki on toteuttanut arvopapereiden tukiostoja, mutta vain valtiovarainministeriön tappiontakauksella.

Kansainvälisissä keskusteluissa on todettu, että parlamentit eivät ole käsitelleet EKP:n toimintaa arvopapereiden markkinahintojen muodostajana.

Suomen eduskunta, joka normaalisti edistää vakuushallinnon käytäntöjä, voisi olla edelläkävijä myös euroalueen keskuspankkijärjestelmän laillisuusperustan ja hyvän hallintotavan edistäjänä.
Samassa yhteydessä Suomi saa selvän kuvan syntyvistä riskeistä ja sitoumuksistaan sekä mahdollisuuden rajoittaa niitä tarpeelliseksi katsomallaan tavalla. Lisäksi menettely auttaisi eduskuntaa hahmottamaan sitä, miten erilaiset sitoumukset vaikuttavat Suomen velkaantuneisuuteen, kestävyysvajeeseen ja luottokelpoisuuteen (HS, Niemeläinen 2.10.11).

Eduskunnan tulisi siis ottaa Suomen pankin riskit syynättäväkseen

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Muuten ihan kiva, mutta tosiasiassahan rahat menevät varjopankkijärjestelmän pelastamiseen - pelkästään, koska virallinen pankkijärjestelmä on siihen täysiin kietoutunut.

Ja salaisuusvaltio-varjopankkien pelastaminen ei ainakaan minun kannatustani saa.

Toimituksen poiminnat